Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi.” Matt. 28:5–7
Kuinka moni meistä tahtoisikaan, että haudat aukeaisivat ja kuolleet voisivat herätä henkiin. Kuinka monta rakasta ihmistä olemmekaan joutuneet laskemaan maan poveen, kuinka monet itkut on itketty menetetyn ikävästä? Kuinka lohdutonta voikaan suru olla. Kuolema, vihollisista viimeinen, näyttäytyy yhä vieläkin todellisena vihollisena. Sen edessä on jokaisen kerran taivuttava ja siirryttävä ajan rajan toiselle puolelle. Ei kuoleman kieltäminen, unohtaminen tai kiertäminen voi estää sen saapumista. Vielä ei vihollisista viimeistä ole otettu pois, mutta sen valta on voitettu. Meidän ei kristittyinä tarvitse katsella elämää ja kuolemaa niin kuin niiden, joilla ei ole toivoa. Herramme nousi ylös, tai niin kuin alkutekstissä sanotaan ”eegerthee”, ”hänet oli nostettu kuolleista”. Jumala teki sen. Kerran hän nostaa myös meidät kaikki kuolleista. Taivas avautuu kaikessa kauneudessaan.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy
