Tarja Halonen sanoo, että presidentin virka tuskin katoaa hänestä kokonaan koko elinaikana. Yksi asia on kuitenkin eläkkeellä ollessa muuttunut: Halonen kertoo Radio Dein haastattelussa voivansa nyt puhua uskosta.
– Pidin aiheellisena olla liittymättä mihinkään uskontokuntaan ollessani tasavallan presidentti, koska se olisi helposti käsitetty väärin, että instituutio siinä ottaa kantaa, sanoo presidentti Tarja Halonen Radio Dein Yöluotsi-ohjelman haastattelussa.
Halonen erosi evankelisluterilaisesta kirkosta 1970-luvulla pahoitettuaan mielensä kahdesta kirkon kiistasta: naispappeusriitelystä ja sukupuolivähemmistöjä koskevasta debatista.
Presidentin virasta luopumisen jälkeen Tarja Halonen liittyi saman päivän aikana kahteen instituutioon, joihin hän ei katsonut voivansa presidenttikausiensa aikana palata: kirkkoon ja sosialidemokraattiseen puolueeseen.
Sdp:stä Halonen erosi presidentinvaalit voitettuaan. Maan ensimmäinen naispresidentti halusi liikkeellä osoittaa haluaan ottaa etäisyyttä puoluepolitiikkaan.
Kirkkoon Halonen kertoo aikoneensa palata jo aiemmin, mutta kun jäsenyyslomake oli jäänyt täyttämättä, hän pelkäsi tehdä siirtoa presidenttinä. Halosen mukaan monet olisivat pitäneet liittymistä kannanottona tai populistisena nuoleskeluna henkilökohtaisen vakaumuksellisen ratkaisun asemesta.
– Olen ollut poissa sekä sosialidemokraattisesta puolueesta että evankelisluterilaisesta kirkosta, mutta mitään katkoa omasta mielestäni sen paremmin Jumala-suhteeseeni kuin maailmankatsomukseeni ei ole ollut. Presidentin virka on siinä mielessä haasteellinen, että se on yhden ihmisen instituutio. Sen pitää olla sellainen, jossa kunnioitetaan ihmisiä, joilla on hyvinkin erilaisia mielipiteitä kuin oma, sanoo Tarja Halonen Radio Deille.
Halosen kertoo tietoisesti vältelleensä kirkkoon ja uskoon liittyvistä kysymyksistä puhumista presidentinvirassa ollessaan. Vähäpuheisuutta käytettiin poliittisessa pelissä ja vaalien yhteydessä myös häntä vastaan.
Halonen on kertonut Helsingin Sanomien haastattelussa, kuinka esimerkiksi ”Yleisradiossa kerrottiin varmana tietona, että olisin muka vakaumuksellinen ateisti, eikä sitä ole koskaan pyydetty anteeksi.”
”Se loukkasi sekä minua että uskonnonvapautta, mutta mitäpä siitä, päästiinpäs taas sanomaan, että akka on käärmeissään.”
Eläkkeellä ollessaan Halonen kertoo voivansa puhua vapaammin uskosta ja kirkosta. Hän ei enää pidä kirkosta eroamista kestävänä ratkaisuna vaan haluaa mieluummin vaikuttaa itselleen läheisimmän hengellisen yhteisön, Suomen evankelisluterilaisen kirkon, elämään sen sisällä.
– Nyt voi puhua jonkin verran värikkäämmin, mutta ei vanha virka kokonaan katoa elinaikana. Toivon, että voin olla suorapuheisempi oikealla tavalla, selkeämpi ja kannustaa ihmisiä aktiiviseen yhteiskuntaan.
Teksti: Kai Kortelainen, kuva: Wikipedia
