Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. 1. Joh. 4:19.

Voimme etsiä kiihkeästi rakkautta ilman Jumalaa, mutta joudumme aina vastatusten ihmisen syntisyyden ja petollisuuden kanssa. Niin omamme kuin toistenkin. Mitä me voimme tehdä tämän todellisuuden edessä? Se ei häviä minnekään, vaikka puhuisimme mustan valkoiseksi ja kieltäisimme sydämemme pahuuden. Ihmisen perusolemus ei muutu, vaikka sormet verillä parantaisimme itseämme. Tarvitsemme ulkopuolista apua, Jumalan apua. Syvin ongelmamme, joka tarvitsee ratkaisun, on meidän olemuksessamme asuva synti. Kohtaamalla sen Jeesuksen anteeksiantamuksen varassa voimme löytää rauhan. Vain anteeksisaanut voi antaa toisille anteeksi. Vain armahdettu
voi armahtaa vastaansa rikkoneen. Vain ehdottoman rakkauden kohteena ollut kykenee rakastamaan toisia, jopa niitä, jotka eivät rakkauttamme inhimillisesti katsoen ansaitse.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy