Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. Ps. 51:7.

Perisynti selittää sisällämme vellovat kiusaukset. Ymmärrettäväksi tulee myös alttius synnille. Synti ei poistu meistä ennen hautaa, vaikka kuinka sitä raapisimme tai sulkisimme siltä silmämme. Siksi rukoilemme Isä meidän -rukouksessa toistuvasti syntejä anteeksi. Koska Jumalan kuva ja kaltaisuus särkyivät syntiinlankeemuksessa, ihmisen eheytyminen ja synnistä parantuminen on koko elämän kestävä prosessi. Eikä valmista tule tässä maailmassa. Lutherin kuvaus seurakunnasta ”Parantumattomasti sairaiden parantolana” on lohdullista evankeliumia. Se kuvaa tätä taivaaseen matkaavaa kansaa, joka on armahdettujen syntisten, heikkojen ja hauraiden ihmisten saattue. Matkallaan se kuitenkin laulaa ylistyslauluja kyyneleet silmissä, suoraan sydämestä.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy