Jo ennen kaksospoikien syntymää, ennen kuin he vielä olivat tehneet mitään hyvää tai pahaa, Jumala sanoi Rebekalle: ”Vanhempi on palveleva nuorempaa.” Näin Jumala osoitti, että hänen suunnitelmansa perustui hänen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon. Room. 9:11.

Lähetystyöntekijä totesi: ”Kun on nähnyt, kuinka vajavainen ja riitaisa on se joukko, joka vie evankeliumia eteenpäin, on ihme, että evankeliumi yleensä menee eteenpäin.” Jotain todellisuuteen viittaavaa sanoissa on. Tällaista Jumalan vaeltava kansa on aina ollut ja tulee olemaan. Asia havaitaan jo Raamatun lehdiltä. Hyvänä esimerkkinä patriarkka Jaakob. Luther iloitsi siitä, että Jumala valitsi juuri Jaakobin Abrahamin siunauksen perilliseksi, lupauksen, että hänen jälkeläisistään syntyisi Messias. Luther totesi valinnan osoittavan, että pelastus perustuu todella ansaitsemattomaan armoon, sillä jos niin mahdoton mies kuin Jaakob saattoi pelastua ja olla Jumalan työn välikappale, jopa Kristuksen esikuva, oli se osoitus Jumalan ansaitsemattomasta armosta ja suvereenista valinnasta.

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen lailla.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy